Roolileikkejä

Rakastin lapsena naamioitumista ja roolileikkejä. Jopa niin paljon, että jossakin hämärässä varhaisteini-vaiheessa kuvittelin sen tarkoittavan näyttelijyyttä. Ujouteni ei kuitenkaan antanut periksi muuta kuin koulunäytelmiä sekä muutamia hassuja ilmaisutaidon kursseja.

Roolileikeissä on se hyvä puoli, että niiden avulla voi löytää jotakin uutta itsestään. Moni ei uskoisi, että olen esimerkiksi laulanut A capellana Myrskyluodon Maijan parille sadalle kuuntelijalle. Ruotsiksi. Ilman sen erityisimpiä laulajan lahjoja. Mutta suoriuduin siitä ihan hyvin, jopa erinomaisesti. En suinkaan oppinut, että osaan sittenkin laulaa, vaan että kurinalaisella treenaamisella äänihuulet on mahdollista pakottaa muutaman minuutin ajaksi esitykselle soveliaisiin asentoihin.

Roolien tarkoitus on asettua jonkun muun asemaan ja ymmärtää, kuinka valjastaa jonkun toisen ajatukset tai mieltymykset tunnistettavaan, ymmärrettävään muotoon. Se siis liippaa hyvinkin läheltä digitaalisen viestinnän keskeisintä merkitystä – tehdä näkyvästä ja tiedostettavasta itsestäänselvää, keskeneräisestä valmiimpaa ja koukeroista suora ja yksinkertainen reitti määränpäähän. Pakottaa äänihuulet oikeisiin asentoihin hetkeksi saadakseen aikaan jotain vähän pysyvämpää.

Parikymmentä vuotta sitten tähän aikaan pukeuduin pupuksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: