Syksyn värinen kevät

Olen istunut takapihallani kuluneiden viikkojen aikana yhteensä useita tunteja. Miettinyt ja pohtinut, millä keinolla nurmen saisi kasvamaan oikeisiin paikkoihin tai mitä aidan viereen pitäisi istuttaa, jotta vastapäisestä leikkipuistosta ei näkisi suoraan kotisohvalle. Olen pitänyt pihaa suorastaan rumana ja tietämättömyyttäni lopulta tyytynyt vain sulkemaan terassin oven perässäni. Enhän minä sitä pihaa näe, jos laitan verhot kiinni ja toivon oikein kovasti, ehkä kaikki puhkeaa kukkaan yhdessä yössä?

Ahkera laiskuus vihertöitä kohtaan tuskin on auttanut, mutta pihalla on vihdoin elämää. Pieniä, nimettömiä versoja nurmen keskellä, pensaissa syksyn värisiä nuppuja ja nurmikin vihertää jo. Aidan vierestä löytyi jotakin, minkä lehti muistuttaa kieloa ja oli siellä seassa jokin sinilehtinen kukkakin.

Saanen puutarhatermistön puutteen anteeksi kun kerron, että olen elämäni ensimmäistä kertaa vastuussa jostakin muusta kuin asunnon ja parvekkeen pinta-alasta. VIherpeukaloitumisesta voin tuskin koskaan puhua vakuuttavasti, mutta on sentään edistystä, että omistan haravan, kuokan ja puutarhahanskat. Jälkimmäiset ovat neonpinkit ja ihan hirveät, mutta maanomistajan ylpeydellä kykin pihapensaiden juurella ja teeskentelen kitkeväni rikkakasveja. Todellisuudessa hipelöin multaa ja ihastelen sitä, kuinka puhtaina kynnenaluseni pysyvät.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: