Kaunis ilta

En ole liiemmin vappuihmisiä. Totta puhuakseni pakoilen juhlaa järjestelmällisesti joka vuosi. Riensin teini-ikäisenä riittävästi paikoissa, joissa jäin useamman juhlahumuisen teekkarin alle (kirjaimellisesti, muun muassa Tuomiokirkon portailla ja metron liukuportaissa).

Vaikka lakki saakin aikaan nostalgiaryöpyn, en ole sitä päähäni pistänyt sitten ylioppilasjuhlien. Niitä seuraavan vuoden vappuna päätäni koristi veljeni lakki, sillä omani oli tuttuun tapaan hetken hukassa. Sittemmin olen nähnyt lakkini vain vaatehuoneen ylähyllyn perimmäisessä nurkassa.

Mutta hyvä ruoka mahtavien tyyppien kanssa ei ole koskaan pahitteeksi. Olkoonkin, että eilinen oli kuorrutettu ilmapalloilla, serpentiineillä sekä muutamalla hassulla hatulla ja naamarilla. Yhtälöön kuului olennaisesti Konna, joka löysi pihamaalta pitkän, paksun ja kostean kastemadon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: