Oodi Turulle

Sydämeni jättää yhden lyönnin välistä aina, kun näen kauniita puutaloja. Rintamamiestaloja ja puutalorivareita, Puu-Vallillaa, -Käpylää. Narisevia lautalattioita rakastaneen äitini säntillisen (mahdollisesti myös täysin tahattoman) koulutuksen ansioista kaikki mikä vivahtaa romanttisella tavalla kulmistaan kärsineeltä ja aavistuksen nitisee liitoksistaan, on kaunista.

Mutta Turku on aivan toista maata. Jos muualla jää puuttumaan yksi sydämenlyönti, Turussa pysähtyy koko sydän.

Rakastuin ensimmäistä kertaa Port Arthuriin (tai Portsaan, niin kuin paikalliset sanoo) muutaman vuoden ikäisenä. Tuolloin hämmennyin kolmesta kerroksesta omaa kotia, jota pikkuserkkuni asuttivat, sekä lapsille omistettua kokonaista ullakkoa, jonka siskonpedillä maatessa pystyi näkemään kattoikkunasta tähtiä.

Kaikkein kamalinta tässä on se, että Turussa nuo unelmieni kodit ovat aivan naurettavan edullisia, varttimiljoonalla saa jo hieman toista sataa neliötä. Minun kaupunkini vanhoista puutaloista samaisella summalla irtoaisi 70 neliötä, hieman etelämpänä metropolin sykkeessä 40-50 alkaa olla jo ulosnaurun asia.

Voi Turku, miksi olet niin väärällä puolella Suomenniemeä.

Kuva: portsa.ts.fi (Valitsin tekstiin mahdollisimman ruman kuvan, jonka keskipisteenä on vanha Nissan Sunny, eivätkä suinkaan nuo kauniit talot. Ettei vaan tulisi paha mieli.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: